Lumi pysyi sinä keväänä maassa pitkään. Tontin tienpuolen kulmalle oli versonut siemenestä pieni saarnin taimi, joka oli venynyt puolimetriseksi. Nyt se ulottui juuri ja juuri hangen tasalle huhtikuun viidentenä, jolloin talon isäntä starttasi Opel Recordin, viimeisillään raskaana oleva puoliso kyydissään.
Oli poutainen tiistaipäivä, kun perheeseen syntyi kolmas lapsi. Jo kertaalleen asumuseroon päätynyt liitto haki vahvistustaan tästä korjaussarjasta.
Lumet lähtivät vihdoin huhtikuun lopussa. Radiosta kuului sinä kesänä listaykkösinä Sonny and Cherin Little Man, Lovin’ Spoonfulin Summer in the City ja Dannyn Vähän ennen kyyneleitä.
Talon autotallisiipi sijaitsi sen verran lähellä saarnia, että se antoi talvella suojaa kovimmilta pakkaspuhureilta. Keväällä talon varjo verhosi tainta kovimmalta auringonvalolta, kun perheenäiti lähti kävelyttämään isompia lapsiaan ja nukuttamaan vauvaa vaunuissa.
Kun puu päättää juurtua ja kasvaa, sitä ei pysäytä mikään. Toisin kuin perennat, se ei lakastu ja katoa talveksi. Toisin kuin eläimet, se ei nosta kytkintä ja vaihtaa paikkaa. Tehtävälleen ja paikalleen uskollisena se ulotti juuriaan yhä laajemmalle ja työnsi niitä yhä syvemmälle. Vuosirengas toisensa perään kasvoi merkiksi ajan kierroksista.
Autotallin toisella kulmalla kasvoi solakka pihta. Nämä kaksi maamerkkiä venyivät ja tuuhenivat. Taloa asuttanut perhe hajosi pian. Äiti ja lapset lähtivät. Paikkaa jäi asuttamaan puihin kiintynyt mies. Hän oli tuonut ensimmäiset taimet tontille pienessä asiakirjasalkussaan. Saarni taisi olla itsekseen siemenestä alkunsa saanut, mutta esimerkiksi koivut tämä matematiikkaa ja puutöitä opettanut mies toi työpaikkansa pihalta parikymmensenttisinä.
Kului vuosikymmen ja toinenkin. Saarni oli kasvanut kymmenmetriseksi ja tuuheaksi. Keväällä se odotutti pitkään ennen kuin aukaisi silmunsa. Talven tullen se oli puolestaan ensimmäinen pudottamaan kaikki ruodilliset parilehdykkäiset lehtensä.
Talo alkoi näyttää pieneltä, kun saarni kasvoi sitä korkeammaksi. Nyt se näki katon yli koko pihapiirin. Tontilla kasvoi kymmenittäin koivuja, vaahteroita, jalavia, lehmuksia, kuusia, mäntyjä ja pajuja. Takaosassa näkyi saarnin itsensä ikäinen tammi, josta oli tulossa varsin komea. Sen puun juurelle tulisi minun patsaani. Piha oli varsinainen arboretum. Saarnin paikka tien puolella talon kulmalla sai sen näyttämään portieerilta, joka otti vierailijat vastaan.
Vuosikymmenet vaihtuivat. Saarni kasvoi tasaisesti yhä jykevämmäksi ja tuuheammaksi. Välillä se menetti joitakin alaoksiaan, kun niitä sahattiin autoilun tarpeiden tieltä.
Puihin kiintynyt mies vanheni, lakkasi hoitamasta pihaansa. Sitten hän sairastui ja lopulta kuoli vähän ennen vuosituhannen vaihdetta. Saarni teki uudet lehdet seuraavanakin keväänä ja jatkoi kasvuaan. Nyt sen oksia siivosi se vuonna 1966 lastenvaunuissa köllötellyt vauva.
Se mieheksi kasvanut vauva ei ollut aivan yhtä kiintynyt puihin kuin isänsä. Saarni sai syyt niskoilleen siitä tahmeasta mesikasteesta jota joko se tai kirvat erittivät ja tiputtivat kuorruttaen puun alle pysäköidyn auton pellit ja tuulilasin.
Tasan viisikymmentä vuotta se mieheksi kasvanut vauva oli saarnia katsonut. Kolmekymmentä vuotta sitä puuta oli katsellut miehen kanssa hänen vaimonsa. Nyt oli sekä miehen että naisen mielestä saarnin aika tullut täyteen. Koska kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa puu, ajatuksena oli saada saarni mukaan talon ja sen ihmisten arkeen kaatamisen jälkeenkin.
Tuli päivä, jolloin metsuri kiipesi nostokoriin, karsi oksat ja pätki rungon yläosat. Rungon alimmat kahdeksan metriä jätettiin kolmeksi pitkäksi pölliksi. Niiden annettiin kuivua pari vuotta, jonka jälkeen ne pääsivät puuartesaanioppilaiden opetusmateriaaliksi. ”Saarni pääsi kouluun ja valmistui lankuiksi,” tapasi talon uusi isäntä sanoa. Hänkin löysi itsensä ammattikoulusta, aivan kuten isänsä. Hän ei tosin opettanut puutöitä, mutta saattoi kuitenkin järjestellä saarnin sahauksen oppilastyönä.
Saarni kaadettiin vuonna 2016 ja sahattiin vuonna 2018. Sen jälkeen se jäi odottamaan ammattikoulun puuosaston varastoon suunnitelmien kypsymistä. Alun perin sirkkeli leikkasi siitä tuppeensahattuja pöytälankkuja. Tämä pöytäsuunnitelma hiipui ja vaihtui ajatukseen, että puuartesaaniopiskelija toteuttaisi siitä tv-tason opintojensa lopputyönä.
Tämäkään suunnitelma ei edennyt. Sopivaa opiskelijaa ei löytynyt.
Eräänä helteisenä kesäpäivänä vuonna 2022 osa lankuista haettiin kotiin. Ajatus oli valita istuintaso tammen takaiseen metsäkulmaan tulevaa penkkiä varten.
Sopiva lankku löytyikin: kauniisti harmaantunut ja lankun myötäisen tukevan oksan muotoilema. Penkin jaloiksi tuli graniittiset kadunreunuskiven palaset.
”Olkaa hyvät ja istuutukaa tähän!” Siinäpä kelpaa ihmisten levähtää, entisen tonttiportieerin sylissä. Minun näkökulmastani on tietysti erityisen ilahduttavaa, että penkillä istuvan katse suuntautuu suoraan kohti minun patsastani.
Penkkiä tehdessä miehelle ja naiselle – tälle toisen sukupolven parille, jonka liitto kestäisi kuin saarni taikka tammi – syttyi kipinä toteuttaa tv-taso itse. Niinpä suunnitelmia piirrettiin, hifilaitteistoa ja tv-vastaanotinta mittailtiin, ja lopulta valikoitiin sopivat lankut. Näitä karkeasahattuja lankkuja hiottiin päiväkaudet. Toistaiseksi pintaan ei ole lisätty vahaa taikka öljyä. Saarni esittäytyy nyt paljaana ja kertoo tarinaansa luonnollisessa asussaan.
Elokuun lauantai alkaa hämärtyä illaksi. Puutarhan penkillä istuu kaksi nuorta aikuista pihalla pidetyn juhlatilaisuuden jälkeen. Saarni toivotti hiljaisesti onnea ja myötätuulta tälle jo kolmannen sukupolven liitolle.
