Olen nähnyt niitä, jotka etsivät uutta isänmaata vieraan auringon alta. Niitäkin, jotka kätkevät aarteita ja vahtivat holveihin säilöttyä kultaa. Toisia puolestaan houkuttaa maailma kylässä ja kaupunkikulttuurin syke.
Maamies kyntää: maan syli auran viiltämä aukeaa. Siitä se alkaa, hän siten ruokkii maan asukkaita, perhettään elättää. Syksy sirottelee kaikkialle satoaan, ja portin köynnöksessä kypsyy lempeä viini.
Oivallisen sadon on tämä elämän kesä antanut. Isäntä viettää rakkaansa kanssa kolmattakymmenettäviidettä juhlapäivää, ja kultainen aurinko siivilöityy oksiston läpi pergolan lepotuoliin.
Tyynesti ja tyytyväisenä hän kohottaa lasin sinulle, oi Bacchus.
Olemme ajaneet mittaamattoman matkan: Roomasta Firenzeen, Kannakselta Helsinkiin. On aika päästää valjaista vaahtoavat hevoset.